Tekemällä oppii! / Learning by doing!

Tekemiset, pienetkin (minulle esim. piirtäminen, kirjoittaminen, maalaaminen, askartelu, käsityöt, nikkarointi, leipominen, ruoanlaitto, valokuvaus ja liikunta) ovat terapeuttisia ja luovat/tuovat hyvää mieltä tekijälleen (”työ tekijäänsä kiittää”) ja joskus muutamalle muullekkin:
Kun tekee jotain, voi tekemiseen keskittyä ja silloin elää siinä hetkessä. Jos oikein uppoutuu tekemiseensä, voi päästä flow-tilaan, jolloin ajantajukin katoaa.
Kun tekee jotain, voi käydä läpi erilaisia tunteita ja tuntemuksia suunnitellessaan, tehdessään, yrittäessään, epäonnistuessaan, onnistuessaan, korjatessaan ja valmiiksi saadessaan. Voi esimerkiksi tuntea itsensä luovaksi, voi kokea tekemisen iloa, flowta, tyytyväisyyttä, oppimista, osaamista, kärsivällisyyttä, epäonnistumista, luovuttamista, pettymystä, onnistumista ja aikaansaavuutta. Voi nähdä eri värejä, kokeilla eri materiaaleja, menetelmiä, apuvälineitä jne.
Tekemällä jotain voi virkistää aivojaan, antaa aivoille töitä. Aivot pitävät erityisesti kaikenlaisesta haasteellisesta toiminnasta ja itselle uusista asioista.
Jos tekee jotain lahjaksi, avuksi, voi tekeminen olla myös sosiaalista toimintaa, tekijä ajattelee lahjan saajaa ja päinvastoin, autettu muistaa auttajaa jne.
Tekeminen voi olla myös vanhojen perinteisten työtapojen vaalimista ja/tai uusien tekemisen tapojen opettelua.
Tekeminen voi auttaa palautumaan työstressistä, jos tekee jotain sellaista, joka ei liity omaan työhön.
Jos tekeminen on jonkin asian toistamista, voi se auttaa selkeyttämään omia ajatuksia ja ratkaisemaan mahdollisia ongelmia.
Tekeminen voi myös lisätä sosiaalista elämää, jos esimerkiksi kokoonnutaan saman tekemisen pariin, someen, kerhoihin, harrasteryhmiin, tapahtumiin jne. Siten saadaan lisätietoa ja -taitoa samanhenkisiltä harrastajilta ja koetaan yhteenkuuluvuutta, yhteisöllisyyttä ja ystävyyttä.
Mindy

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *